DNA:lla epämukavuusalueelle – ja museoon

Intensiivisessä kahden päivän projektisuunnittelussa syntyi idea kulttuuri- ja taidesovelluksesta, joka hyödyntäisi itsensä mittaamisen teknologioita.

In English: With DNA-app to discomfort zone and to museum

Kehittelin idean Musedna-sovelluksesta, joka olisi itsensä mittaajien tukena kulttuurikohteen valinnassa. Korkealentoinen ideointi alkoi kuulostaa lopulta jopa ihan nykyajalta: miten DNA voisi avata ovet museoon. Sovellus ehdottaisi museokohteita geeniperimän ja hetkellisen tunnetilan mukaan.

Turun yliopiston digitaalisen kulttuurin työpajoissa tutustuimme erilaisiin tapoihin löytää käyttäjämme tarpeet, unelmat ja toimintatavat.

Hyvää elämää ja vaikeita valintoja

Hyvän elämän määritelmään liitetään usein itsensä kehittäminen ja ympäröivän maailman ymmärtäminen. Kun haemme konkreettista pohjaa tälle, ovat taide ja kulttuuri avainasemassa. Nykyään kulttuurityötä pidetään myös tärkeänä ennaltaehkäisevänä työnä, kun pohditaan kuntalaisten hyvinvointia (Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia, 2015).

Taiteen ja kulttuurin vaikutusten arviointi ja mittaaminen ovat vaikeaa, sillä kyseessä on aina yksilöllinen kokemus ja vaikutukset näkyvät vasta pitkällä aikajaksolla. Ihminen saattaa valita kulttuurikohteen ulkoisten perusteiden avulla, esimerkiksi hinnan, sijainnin tai näyttelyn nimen mukaan. Musedna-sovellus auttaa kävijää valitsemaan helposti ja yksilöllisesti itselleen sopivan museokohteen geeniperimän ja tunteiden avulla.

Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -ohjelman loppuraportissa todetaan, että taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset on tunnustettu ja tunnistettu, siksi kulttuurityö on otettu jo osaksi poliittisia ohjelmia. Raportissa kerrotaan esimerkiksi, miten kulttuurin tuominen oikeaan paikkaan on lisännyt voimaantumista ja itsetunnon kohoamista, auttanut luopumaan mieliala- ja unilääkkeistä sekä palauttanut elämänilon sen kadottaneille. (Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia, 2015, 48).

Čeginskas (2015, 69) haastatteli tutkimukseensa monikulttuurisista perheistä tulleita ihmisiä, mutta toteaa silti yleisemmin, ettei ihminen koostu vain yhdestä selkeästä identiteetistä. Ihmisissä on läsnä samaan aikaan monia kulttuurisia puolia ja identiteetti voi vaihtua tilanteiden mukaan.

Museokokemus ja kulttuuriperintö liittyvät aina jokaisen identiteettiin, mutta identiteetti ei ole aina täysin ongelmaton määritelmä ihmisen minuudesta. Sovellus ottaakin huomioon, että identiteetti on prosessi, johon liittyvät emotionaaliset määritteet ja siinä on sekä pysyviä että muuttuvia elementtejä. (Čeginskas, 2015, 18-19.)

Sovelluksen toiminta

Kävijä tarvitsee helpompaa, mutta syvempää ymmärrystä, mikä museo tai taidenäyttely olisi hänelle juuri tällä hetkellä oikea. Keskityn tässä sovellusmallissa pääosin museoihin, mutta sovellusta voisi kehittää kattamaan koko kulttuuri- ja taidetarjonnan. Musedna on sovelluksena uusi, mutta se yhdistelee jo olemassa olevia teknologioita, kuten Biomeme – geeniperimän mittauslaitteen (www.biomeme.com, 2017) ja iCare Health Monitor -sovelluksen tunnetilan mittauksen.

Musedna-sovellukseen ladataan ensimmäisellä käyttökerralla tieto käyttäjän geeniperimästä. Sovellus mittaa geeniperimän sylkinäytteestä, jonka analysoimiseen käytetään Biomeme-laitetta. Biomeme-laite voisi olla käytettävissä useissa julkisissa tiloissa, kuten kirjastoissa ja museoissa. Geeniperimä tallennetaan Biomeme-laitteesta käyttäjän älypuhelimeen. Sovellus kerää tämän jälkeen puhelimesta kaiken datan, jota sovelluksen sallitaan käyttää: esimerkiksi museokortilla käydyt kohteet, matkat, sijainnit ja puheentunnistuksen kautta saadut toistuvat avainsanat.

Nämä perustiedot tallentuvat sovellukseen yksilölliseksi pohjaksi ja data päivittyy
automaattisesti aina, kun käyttäjä kohtaa uusia kokemuksia elämässään. Sovellus
vertailee käyttäjän mukavuusaluetta ja epämukavuusalueita. Näitä tietoja hyödynnetään, kun käyttäjälle tarjotaan museokohdetta joko omalla kiinnostus- ja mukavuusalueella tai kasvattavasti epämukavuusalueella.

Jokaisella sovelluksen uudella käyttökerralla sovellus mittaa sillä hetkellä vallitsevan tunnetilan. Näiden kaikkien mittausten avulla sovellus ehdottaa juuri sillä hetkellä parasta museokohdetta itsemääritetyn maantieteellisen säteen perusteella. Sovellus ehdottaa tunnetilan mukaan joko tukevaa tai kasvattavaa museokokemusta.

Sovellus ehdottaa kohteita sen mukaan, mistä museosta tai näyttelystä löytyy parhaiten omaan kulttuuriperintöön liittyvää tietoa ja esineistöä. Kaikissa museoissa sovellus suosittelee yksittäisiä esineitä tai asioita, joihin käyttäjän tulisi erityisesti kiinnittää huomiota.

Sovellus on käyttäjälle erittäin helppokäyttöinen ja vaivaton ensimmäisen mittauskerran jälkeen. Sovellus tarvitsee kuitenkin suuren määrän metadataa museoista ja niiden esineistöstä.

Kasvua epämukavuusalueella

Sovelluksen perusajatuksena on Cesar Cruzin tuttu lainaus taiteen merkityksestä: “To Comfort The Disturbed, and to Disturb the Comfortable”. Ennaltaehkäisevässä työssä on kysyntää kulttuuripalveluille, mutta usein toiminta vaikeutuu rahoituksen puutteessa (Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia 2015, 50). Sovellus tarjoaa maksuttoman ohjauksen ja helpon työkalun myös hoitohenkilökunnalle.

“To Comfort The Disturbed, and to Disturb the Comfortable” – Cesar Cruz

Sovellus kiinnittää yksilön omaan kulttuuriperimään ja linkittää asioita mielenkiinnon kohteiden mukaan myös soveltavasti. Čeginskas pohtii (2015, 34) yhteisöllisyyttä kansalaisuuden määritelmän näkökulmasta ja toteaa, että kulttuurinen konteksti on nykyään ehkä liiaksi kieleen ja kansalaisuuteen perustuva, vaikka ne eivät määrittele ihmistä kovin kauaskantoisesti.

Kulttuuriperintö ja geeniperimä ovat ihmisessä kulkeva tarina ennen valtioiden rajoja. Uuden ajan museo ei ole välttämättä rakennettu tila, vaan enemmän käsitteellinen asia.

Lähteet

Kaikki verkko-osoitteet tarkistettu 25.4.2017.

  • Biomeme. Biomeme-laitteen ja sovelluksen verkkosivut. www.biomeme.com
  • Čeginskas, Viktorija L.A. Multicultural Belonging. Individuals across cultures, languages and places. Turun yliopisto 2015. http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/118717/AnnalesB411%C4%88eginskas.pdf?sequence=2
  • Lomborg, Stine & Frandsen, Kirsten. Self-tracking as communication. Julkaisussa: Information, Communication & Society vol. 19 issue 7, 1015-1027. 2016. http://dx.doi.org/10.1080/1369118X.2015.1067710
  • momondo – The DNA Journey. Julkaistu 1.6.2016. https://youtu.be/tyaEQEmt5ls
  • Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia. Toimintaohjelman 2010 – 2014 loppuraportti. Julkaisusarja: Raportteja ja muistioita (STM): 2015:17. Sosiaali- ja terveysministeriö. http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70355/URN_ISBN_978-952-00-3578-5.pdf?sequence=1